Kt: The truth ~ Totuus

Nyt on ollut melko pitkä tauko, tiedän sen - monta viikkoa, anteeksi siitä. Mutta nyt kuitenkin olisi varmasti aihetta jollekkin postaukselle ja päätinpä sitten julkaista vihdoinkin tämän toisenkin kuvatarinan. Kuvatarina saattaa olla joissakin kohdin vähän.. no, sekava ja ehkä liiankin tapahtumarikas mutta toivottavasti se ei haittaa, kuten ei myöskään se että tarinassa saattaa esiintyä myös jotain ei niin kivaa kielenkäyttöä. Enempää en paljasta tässä vaiheessa, lukemalla se selviää :D
++ jos joku ei vielä tiennyt, niin Suri ja Sachiko ovat omia nukkejani, Will ja London kaverini nukkeja ja Sisoku puolestaan kaverin pikkusiskon nukke - tarina on siis taas kaverini kanssa kuvattu ja näin

Sachiko ja Will istuivat torilavan katsomossa ja juttelivat niitä näitä. ”Käyn hakemassa meille kahvit tuolta kioskilta”, Will sanoi. ”Okei, älä viivy kauan”, Sachiko sanoi hellästi.

”Yritän olla nopea”, Will sanoi ja pussasi pienesti tyttöystävänsä poskea.

Will nousi ja sanoi vielä lähtiessään: ”Tulen ihan kohta takaisin”. Sachiko hymyili ja totesi lempeästi: ”Joo ja äläkä sitten läikytä sitä kahvia, ainakaan itsesti päälle”. Will hymähti ja sanoi viimeisenä ennen kioskille lähtöään: ”Sen taidan jättää väliin”.

Samaan aikaan nuori punatukkainen tyttö istui lähistöllä ja katseli kaksikkoa kauempaa. Tytön nimi oli Suri ja hän oli tullut etsimään Sachikoa. Nyt on oikea hetki, ei tämä odottamalla parane, hän ajatteli. Hänen kuuluu saada tietää totuus.

Suri keräsi kaiken rohkeutensa ja kopisteli hitain askelin Sachikon luokse. ”Tuota, anteeksi.. saisinko vaivata sinua hetkisen?” Sachiko käänsi ruskeiden silmiensä ihmettelevän katseen tuntemattomaan tyttöön ja katsoi tätä ymmällään. ”No, kaipa minulla on hetki aikaa. Tunnemmeko me jostain?” Suri nielaisi ja vastasi hieman kiertelevästi: ”Emme varsinaisesti..”

Suri laskeutui sen kummempia kyselemättä istumaan Sachikon viereen ja katsoi tätä epävarmasti. ”Minun nimeni on Suri”, hän sanoi Sachikolle. ”Jaahas, hei vain. Mitä asiaa teillä oikein on minulle?” Sachiko sanoi ja tajusi itsekin kuulostavansa jotenkin törkeältä, mikä ei ollut hänelle ominaista. ”Oletko sinä Sachiko?” Suri kysyi suoraan. Sachiko kohotti kulmiaan ja kysyi ihmeissään: ”Mistä tiedätte nimeni?”

Suri huokaisi ja totesi hiljaa: ”Olen selvitellyt asiaa jo pitkään”. Sachiko oli edelleenkin ihmeissään ja totesi: ”Mitä? Mitä asiaa? Mitä te haluatte minusta?" Suri katsoi Sachikoa ilmeettämänä suoraan silmiin ja kuiskasi hiljaa: ”Minä olen sinun pikkusiskosi”.

Eheh, kuvaaja(t) näkyy taustalla, Sachikon silmistä heijastuu :D

Sachikon ruskeat silmät laajenivat lautasen kokoisiksi järkytyksestä ja tämä kiljaisi: ”MITÄ?” Sen jälkeen hänen silmissään pimeni. dramaqueen

Suri nielaisi ja sanoi itsekseen, surkeana: ”Jospa minä tästä sitten lähtisin..”

 Samassa Will palasi Sachikon luokse. ”Hei en tuonutkaan kahvia kun kioskilla oli niin pitkä jono. Kukas sinä olet?” mies sanoi nähdessään tuntemattoman punatukkaisen tytön Sachikon sijasta. Suri pudisteli päätään ja parahti hiljaa: ”O-ou, tämäkin vielä..”

Will ei enää jäänyt ihmettelemään tyttöä vaan huomasi tuupertuneen Sachikon edessään. ”Sachiko! Sachiko, herää!” hän huudahti ja ravisteli tyttöä hellästi. Suri nieleskeli kyyneliään ja sanoi taas itsekseen: ”Nyt taidan oikeasti häipyä”. Sachiko heräili pikkuhiljaa ja puuskahti hiljaa: ”Huuh, missä minä olen?" Will katseli rakastaan huolestuneena ja kysyi: ”Onko jotain sattunut?”

 Sachikolla on vaatteet päällä vaikka ei siltä näytäkkään..
Sachiko ei pystynyt katsomaan Williä silmiin, joten hän vain vastasi apeana: ”Ei varsinaisesti”. Will katsoi Sachikoa edelleen kysyvästi ja tenttasi: ”Miten niin ’ei varsinaisesti’? Mitä sinä tarkoitat?”

Sachiko ei kerennyt sanoa enää mitään, vaan pyörtyi uudelleen. ”Voi ei, ei kai nyt taas. Sachiko!” Will huudahti.

Will laski Sachikon varovasti maahan ja karjaisi: ”Mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu!”

 Suri katseli tilannetta vieläkin hieman sivummasta ja ulahti hiljaa: ”Eii, mitä olenkaan mennyt tekemään! Pilasin kaiken! Olisihan se pitänyt arvata, ettei totuudesta ole ikinä mitään muuta kuin haittaa, olisi pitänyt vain olla hiljaa."

 Samassa Will tuli takaisin paikalle ja laski kätensä Surin olkapäälle. Tyttö säpsähti rajusti ja aukaisi silmänsä, kääntäen hieman päätään. ”Mitäh..” hän puuskahti säikähtäneesti.

 Will tarrasi Surista kiinni ja kysyi tältä: ”Mitä sinä olet tehnyt Sachikolle?”

 Suri katsoi miestä edelleenkin säikähtäneesti ja kiljaisi: ”EI! Älä koske minuun, senkin hullu!” Will huokaisi ja sanoi hiljaa: ”Hei, rauhoitu nyt. En minä tee sinulle mitään, haluan vain tietää mitä täällä oikein tapahtuu, kuka on saanut Sachikon noin pois tolaltaan”. Suri työnsi Willin kaikin voimin kauemmas itsestään ja huusi: ”Älä koske minuun! Häivy ja jätä minut rauhaan!” Will tuhahti ja huudahti takaisin: "Lakkaa huutamasta pöljä”.

 Naapurin Sisoku joka oli sattumalta Londonin kanssa torilla, tuli paikalle. ”Mitä sinä yrität tehdä?” Sisoku karjaisi. ”Siis, tuota.. nyt sinä käsitit aivan väärin. E-enhän minä..” Will sönkkäsi.

 London tönäisi Willin melko kovakouraisesti seinää vasten ja katsoi tätä tuimasti. ”Vai et yritä mitään? Ihme perverssi!” London tuhahti. ”Hei miettisit nyt edes vähän mitä puhelet..” Will mutisi.

 Sillä välin Sachiko tokeni, taas. ”Häh, mitä tapahtui?” hän huokaisi hiljaa.

 London huomasi Sachikon kaueampana ja kietoi kätensä omistavasti Willin ympärille. ”Minäkin rakastan sinua”, London totesi omahyväisesti ja hymyili teennäisen siirappisesti. ”London, hei.. mitä hittoa?” Will ulahti.

London tönäisi Willin maahan ja hyppäsi hänen päälleen. ”Oi rakkaani, tiedän mitä haluat!” London sanoi kovaan ääneen ja katsoi Williä omahyväisesti. ”Mitä ihmettä? London, lopeta heti!” Will sanoi tuimasti.

 Sachiko hoiperteli tietysti juuri pahaan aikaan paikalle ja katsoi kaksikkoa järkyttyneenä. ”Will, ei.. sano minulle ettei tämä ole totta! Voi miksi teet tämän minulle?” hän parahti. ”Ei perhana, Sachiko.. tuo vain esittää”, Will totesi epävarmasti. London katseli Williä ihmeissään, painoi tämän käden jalallaan tiukasti maata vasten - niin että Willin oli vaikea liikkua - ja kysyi: ”Mitä nyt, rakkaani? Etkö haluakaan minua enää?”

Sachiko purskahti itkuun ja sanoi katkonaisesti itsekseen: ”Ei, ei voi olla totta!” Hän kääntyi ja juoksi pois.

 "Hähää onnistunut kosto!” London nauroi ivallisesti.

 London nousi Willin päältä, korjasi hiuksiaan ja tuhahti välinpitämättömästi: ”No niin, se siitä sitten!” Will nousi seisomaan ja puisteli vaatteitaan. London katsoi Williä viattomasti ja kysyi: ”Vai saisiko olla vielä jotain, muru?” Hän virnisti. Samassa Willillä naksahti päässä. Hän tarttui Londonin kurkkuun kiinni.

 Will ravisteli Londonia rajusti ja huusi vasten tämän kasvoja: ”Miksi sinä teit noin? Miksi sinä haluat aiheuttaa Sachikolle pahan mielen? Mikä ihme sinua oikein vaivaa?” London irvisti ja parahti: ”Aih, sattuu! Päästä irti, senkin kaheli!”

Will pyöräytti silmiään ja sanoi hiljaa: ”Sopii!” Hän heitti Londonin maahan ja lähti menemään.

 Samaan aikaan Sachiko istuskeli yksin ja itki. ”Mi-miten.. miten hän saattoi.. tehdä tämän minulle? Minä luotin häneen.. mi-mitä minä tein väärin, kun hän enää haluakkaan minua?” hän kuiskasi itsekseen.

 Will etsi Sachikoa ja huuteli tämän nimeä. ”Sachiko, Sachiko hei.. anna minun selittää!” Sachiko nosti päätään ja sanoi heikolla, paksulla äänellä: ”Kuka huutaa?"

 Will huokaisi nähdessään punatukkaisen tytön ja sanoi: ”Täällähän sinä olet!” Sachiko niiskaisi hiljaa ja sanoi sitten: ”Mene pois, en halua nähdä sinua enää ikinä”. Will katsoi Sachikoa vakavana. ”Hei, uskoisit nyt minua.. London vain esitti saadakseen sinut mustasukkaiseksi”, hän yritti vakuutella.

 Sachiko tuhahti ja tokaisi: ”Hmph, älä yhtään yritä, minua ei kiinnosta enää! Anna olla jo". Will pudisteli päätään ja sanoi sitten: ”Sachiko pieni.. ymmärrän hyvin miksi olet vihainen. Mutta kuulehan, en pyytänyt sinua tänään ulos ihan huvin vuoksi”. Sachiko nosti kyyneleiset kasvonsa Williin ja sopersi hämmentyneesti: ”Mi-mitä, etkö? Miksi sitten..”

Joo tiedetään, kuvassa nyt ei oo mitään rasiaa mutta voivoi
Will otti taskustaan pienen rasian ja katsoi Sachikoa hellästi syvälle silmiin, kaapaten tämän sitten kainaloonsa. Will huokaisi ja keräsi kaiken rohkeutensa. ”Sachiko.. menisimmekö kihloihin?” 

Sachiko katsoi Williä järkyttyneesti ja tajusi samalla, ettei ollut hengittänyt pitkään aikaan. Niinpä hän hengitti katkonaisesti, puuskautti kaikki ilmat kerralla ulos keuhkoistaan ja kiljahti: ”Oi kyllä, kyllä! Tiesin ettet oikeasti pettäisi minua”.

Tuota, joo.. kuva kertoo varmaan parhaiten, mitä seuraavaksi tapahtui.

"Tuota, Will.. voimmeko me…” Sachiko ehdotti varovasti. Will hymyili leveästi ja totesi: ”Mitä vain sinulle, rakkaani”.

Ja niin he… enpäs kerrokaan - sensuroinnit iskee >;3 Jatkoa tulossa seuraavassa tarinassa (mutta ei tästä kohdasta). :P Kommentit ovat enemmän kuin toivottuja.